Rantuu Oy Jussilantie 8 G (014) 86 11 11 e-mail: rantuu(at)rantuu.fi
päivitetty 061221
granaattiomenoita ja kermavaahtoa granaattiomenaa ja appelsiinimehua granaattiomenatuoremehu granaattiomenoita punaviinissä
|
GRANAATTIOMENA
Granaattiomenan (Punica granatum) alkuperä on Lähi-Idässä. Sillä on hyvin pitkät historialliset perinteet arabialaisen kulttuurin ruoanlaitossa. Granaattiomenan viljely vakiintuikin Espanjassa maurilaisen arabikulttuurin aikana. Granaattiomenaa kutsutaan myös karthagonomenaksi.
Granaattiomenaa on kautta aikojen pidetty herkullisena ja sen siementen kaunista kuultavaa punaväriä upeana lisänä ruoanlaitossa. Granaattiomenassa on paljon proteiineja ja vitamiineja. Sen vuoksi sen nauttimista on pidetty terapeuttisesti tärkeänä. Erityisen paljon granaattiomenassa on B2-vitamiinia eli riboflaviinia. Se on ihmisille tärkeä kasvua edesauttava vitamiini. Sen oikeana päiväannoksena pidetään 1,2 - 1,7 mg, mikä saadaan jo kahden keskimääräisen granaattiomenan nauttimisesta. C-vitamiinin suositeltavana päiväannoksena pidetään 60 ml. Sen voi saada jo yhdestä granaattiomenasta. C-vitamiini on tärkeätä ihmisten hiusten, hampaiden ja ikenien hyvinvoinnille ja erityisen tärkeätä sen saanti on tulehdustilojen (vilustumisen ja nuhakuumeen) aikana. Mangaania ihminen tarvitsee ruoansulatusmekanismin ja lihasten aineenvaihdunnan yläpitoon. Päivittäinen tarve on 2- 3 mg. 100 g granaattiomenaa sisältää tarvittavan 2 mg mangaania. Hyviä mangaanilähteitähän ovat myös kaura, ohra, herneet, pavut ja virvilän idut. Granaattiomenan hapanimelä maku on jäljittelemätön. Sen vuoksi se sopii erityisen hyvin jälkiruokiin, mutta sen maku pääsee oikeuksiinsa myös mehuna ja juomasekoituksissa. Etenkin itämaiset keittiöt käyttävät granaattiomenaa usein myös lihan kanssa. Myös salaatteihin ja jäätelöannoksiin se soveltuu erinomaisesti. Punaisena väriaineena juomasekoituksissa käytetty grenadiini valmistetaan granaattiomenasta. Granaattiomena on täynnä läpikuultavan hyytelömäisen kerroksen ympäröimiä siemeniä, jotka ovat sen varsinainen käytettävä osa. Tosin myös siementen poistamisen jälkeen jäljelle jäävä hedelmäliha on syömiskelpoista, mutta hedelmälihan paksut väliseinämät sisältävät happoa, jota jotkut pitävät pahanmakuisena. Siementen saamiseksi helposti pois suositellaan hedelmän halkaisemista keskeltä kahtia pituussuunnassa. Sitten puolikasta painellaan hetken voimakkaasti sormin, minkä jälkeen esim. veitsen kädensijalla taputellaan hedelmää, jolloin siemenet ja niiden ympärillä olevat keltaiset pehmeät kuoret irtoavat ja ne on helppo poistaa. Granaattiomena on parhaimmillaan jonkin ajan kuluttua poimimisesta, jolloin hedelmäliha kypsyessään alkaa menettää sitkeytensä ja sen sisus alkaa pehmetä ja muuttua voimakastuoksuiseksi. Samalla hedelmäliha alkaa muuttua läpikuultavan syvänpunaiseksi, minkä on granaattiomenan sisuksen omintakeinen väri. Granaattiomenan säilyvyys on varsin hyvä. Elchen kaupunki pitää itseään Espanjan erityisenä granaattiomenakaupunkina. Niinpä seuraavat granaattiomenan tarjoiluohjeet ovatkin peräisin Elchen kaupungin asiaa koskevasta erityisesitteestä. 1. Granaattiomenoita ja kermavaahtoa 2. Granaattiomenoita ja appelsiinimehua 3. Virkistävä granaattiomenamehu 4. Granaattiomenoita punaviinissä Haluatko katsoa kasvikset.fi -sivuston esittelyä granaattiomenasta?
|